kuva: Kari Sunnari
Kirjoituksia näytelmästä Jeppe Niilonpoika:
VÄÄRÄN KUNINKAAN PÄIVÄ
MYRSKY JEPEN VIINALASISSA
KRISTILLISET VIITTAUKSET
JEPEN OMNIPOTENSSI HARHA
VIINAN STIGMA SUOMALAISESSA KULTTUURISSA
Kirjoitukset ovat saaneet innoituksensa sekä Jeppe Niilonpoika näytelmätekstistä että sen pohjalta valmistetusta esityksestä.
Esityksen ohjaus: Akse Pettersson. Ensi-ilta TTT:ssa 25.1.2020
Jepestä juttelemassa Radio Moreenin Taidekohta -ohjelmassa Hanna Suutelan, Akse Petterssonin ja Toni Lehtisen kanssa 5.2.2020.
VÄÄRÄN KUNINKAAN PÄIVÄ
Jeppe Niilonpoika on ehkä helpointa tarjoilla väärän kuninkaan päivän lautaselta. Väärän kuninkaan päivä on osa keskiaikaista karnevalistista perinnettä, jossa yhtenä päivänä vuodessa yhteiskunnalliset hierarkiat kiepsautettiin päälaelleen ja valta annettiin henkilölle, jolla sitä tavallisesti ei ollut. Tapahtuma mahdollisti valtarakenteiden haastamisen ja ravistelun.
Vapauttavasta ja kumouksellisesta luonteestaan huolimatta väärän kuninkaan päivä itse asiassa lujitti hallitsijoiden ja virallisen valtakulttuurin asemaa, sillä parodia ja pilailu purki pinnan alla olevia jännitteitä. Väärän kuninkaan päivän viitekehyksestä käsin oli myös pääteltävissä, ettei valta sovi ihan joka jepelle. Ja kun yhteiskunnallinen ilmapiiri oli karnevalistisen ilottelun myötä keventynyt, oli helpompaa palata normaaliin päivä- ja arvojärjestykseen.
Asian kääntöpuoli, vallasta luopuminen, liittyy myös väärän kuninkaan päivän teemaan. Hallitsija, jolla on varaa ns. löysätä liekaa, on todellinen mahti, sillä hän tietää saavansa valtansa takaisin. Hallitsija, joka uhriutuu ja katkeroituu kyseenalaistamisesta, kritiikista tai parodiasta, on altis fasistiselle vallankäytölle.
Nilla vääränä kuninkaana
Väärän kuninkaan päivän teema kertautuu sivuhenkilö Nilla-vaimon tarinassa. Nilla on avioliiton dominoiva puoli. Hän käyttää (väki)valtaa Jeppeä kohtaan ja on uskoton, vaikka Pastori Paavali on muistuttanut, että “mies on ja pitääkin olla herra ja isäntä talossaan”. Nilla on siis väärä kuningas omassa avioliitossaan.
Nilla ja hänen Mestari Eerikiksi nimeämänsä pamppunsa vertautuvat Paroniin ja tämän palvelija Eerikkiin. Paroni antaa Jepelle tehtävän toimia Paronina ja siihen kuuluvan vallan. Nilla antaa Jepelle tehtäväksi lähteä ostamaan saippuaa sekä rahaa - eli valtaa - tehtävän suorittamiseen.
Kun Jeppe saa hirttotuomion, Nilla katuu. Aviomiehen (luultu) kuolema on rangaistus vaimolle siitä, ettei hän antanut miehensä olla isäntä talossa, kuten ”oikean yhteiskuntajärjestyksen” mukaan kuuluisi olla.
MYRSKY JEPEN VIINALASISSA
Hallitsija ja alamainen. Kontrolli ja kontrolloimattomuus. Valta ja vallattomuus. Uni. Humala. Näytelmän Jeppe Niilonpoika ytimestä löytyy yllättäen samoja teemoja, kuin vuosi sitten analysoimastani Shakespearin Myrskystä. Ensimmäinen havaintoni liittyy molemmista näytelmistä löytyvään vallan ja viinan väliseen yhteyteen, toinen roolihenkilöiden vastaavuuksiin ja kolmas tapahtumien samankaltaisuuteen.
Vallasta ja vallattomuudesta
Näytelmissä kontrolli ilmenee yhteiskunnassa valtaapitävien roolihahmoissa. Kontrolli on valtaa ja väkivalta äärimmäistä kontrollia. Kontrolloimattomuus näyttäytyy humala- ja uniteemoina, ja äärimmäinen vallan puuttuminen puolestaan sammumisena, nukahtamisena ja kuolemana. Myrskyssä teema varioituu monella tapaa, mutta nyt otan tarkasteluun sen komediallisimman - kirkkaimmin väärän kuninkaan päivä -teemaan liittyvän - ilmentymän.
Juoni
Näytelmät sisältävät samat pääelementit ja noudattavat jokseenkin samaa kaavaa:
ALKUTILANNE “Minäkö antaisin tämän miehen hallita, joka on valmis myymään karjansa, vaimonsa, lapsensa, ja vaikka itsensä, jotta saisi viinaa, mitä?!” Jollakin on paljon valtaa ja toisella ei yhtään. "Jepessä" Nillalla ja Paronilla on valta, Jepellä ei. Myrskyssä Prosperolla on valta. Caliban on hänen orjansa ja Stephano kuninkaan palvelusväkeä.
HOUKUTUS “Kunhan vain saisin pois tuon kapakan näkökentästäni, niin ei olisi hätäpäivää, mutta tuntuu, että se ei millään tahdo lähteä.” Vallankäyttötilanteen jälkeen viina (jota saa Jaakko Suutarilta) vetää Jeppeä puoleensa. Myrskyssä Stephano tarjoaa Calibanille viinaa.
VÄÄRÄKSI KUNINKAAKSI TULEMINEN “Sanon nyt jäähyväiset kaikelle talonpoikaisuudelle!” Jeppe joutuu pilan kohteeksi ja herää Paronina. Caliban alkaa palvella Stephanoa, joka alkaa viimein itsekin uskoa kuninkaalliseen potentiaaliinsa. Pian leikistä tulee osallistujilleen totta.
VALTA NOUSEE VIINAN LAILLA PÄÄHÄN “Hei! Sihteeri! Kamaripalvelija! Lakeijat! Tuokaa vielä yksi lasi sitä kanaljan sektiä!” Valta on kuin nousuhumala. Se antaa (Jepelle, Calibanille ja Stephanolle) voimaa ja rohkeutta. Pienessä sievässä itsetunto kohenee, ja velat muuttuvat saataviksi. Vallasta on helppo juopua. Mutta juopuessaan vallasta, ihminen menettää itsekontrollin. On juotava yhä enemmän, jotta vaikutus säilyisi. Asemastaan on pidettävä kiinni yhä ankarammin, yhä väkivaltaisemmin. On alettava vetämään tiukkaa viinaa. Mutta jos ihmisen on välttämätöntä käyttää väkivaltaa, hän ei ole vapaa. Ja sillä, joka ei voi valita juoko viinaa vai ei, on alkoholin kanssa ongelma.
HERÄÄMINEN (krapulaan) “Luulin, että herätessäni riittäisi, että ojennan käteni, niin saisin siihen täytetyn lasin, mutta saankin vain sianpissaa sormilleni.” Juhlien jälkeen koittaa armoton arki, ja mitä railakkaammat bileet, sitä kovempi krapula. Jeppe herää jälleen lantakasasta; Calibanin ja Stephanon retkue löytää itsensä limakuljusta.
TUOMIO ”Tämän saat kyllä maksaa selkänahastasi!” Yhteisön toimivaltansa rajat ylittänyttä jäsentä usein rangaistaan. Jeppe joutuu oikeuden eteen tuomittavaksi hänelle todellisuudessa kuulumattoman vallan käytöstä ja saa tuntea Nillan pampun selässään; Myrskyn kapinalliset vastaavat teoistaan Prosperolle.
ARMO ja ANTEEKSIANTO “Minut oli tarkoitus hirttää, mutta sitten minut armahdettiin.” Jeppeä ei kuitenkaan oikeasti hirtetä, koska rangaistus kuuluu pilaan. Myös Stephano ja Caliban armahdetaan.
JÄRJESTYKSEN PALAAMINEN ”Sinun pitäisi nyt uskoa meitä, eikä kyseenalaistaa, ja olla kiitollinen siitä, että olimme niin armollisia, että toimme sinut takaisin tähän elämään.” Lopussa valta palautuu alkuperäiselle hallitsijalle ja yhteiskuntajärjestys on taas ennallaan
Roolihenkilöt
Seuraavaksi lyhyt koonti roolihahmoista, niiden merkityksestä ja vastaavuuksista. Myrskyn analyysissäni Calibanin jengi edustaa Calibania itseään. Tähän sopii se, että osa Myrskyn henkilöt voivat olla useammassa tai kaksi samassa kohtaa. Lista konkretisoi sen, miten hierarkiat lävistävät teoksen myös roolihenkilöiden tasolla.
HALLITSIJA: Paroni (Jeppe) - Prospero (Myrsky)
* todelliset hallitsijat, joille valta lopulta palaa
* Nilla
HALLITSIJAN YLIN PALVELIJA: Eerikki (Jeppe) - Ariel (Myrsky)
* noudattavat käskyjä ja täyttävät toiveet
* toteuttavat valtaapitävän tahdon
* Nillan Mestari Eerikiksi nimeämä pamppu
ALAMAISET: Paronin hovi (Jeppe) - saaren henget (Myrsky)
* hierarkiassa alempiarvoisia palvelijoita, ylimmän palvelijan alaisia
* Jepessä työntekijöitä (sihteeri, kamaripalvelija) ja virkamiehiä (tohtori, lakimies jne.)
* Myrksyssä satuolentoja - eli vertauskuvia - edellä mainituille
HOUKUTTELIJA: Jaakko Suutari (Jeppe) - Stephano (Myrsky)
* Jaakko Suutari houkuttelee Jepen ja Stephano Calibanin “nauttimaan muutakin kuin kansalaisluottamusta”
* ryypiskelu käynnistää tapahtumaketjun, joka johdattaa Jepen Paroniksi ja antaa Calibanille rohkeutta edetä vallankumoushankkeessaan
SE, JOILLA ON VÄHITEN VALTAA: Jeppe (Jeppe) - Caliban (Myrsky)
* lantakasassa rypevä “sika” ja orja
* yhdistävänä tekijä humala, joka metafora vallan puuttumiselle
* Jeppe altavastaava suhteessa kaikkiin
* Caliban orjuuttavassa asemassa etenkin Prosperoon
VÄÄRÄ KUNINGAS: Jeppe (Jeppe) - Stephano (Myrsky)
* tarinan pellehahmot ja väärät kuninkaat
* luulevat päässeensä valtaan
* valta kihahtaa nuppiin
* menettävät vallan ja päätyvät takaisin sinne, mistä lähtivätkin
kuva: Kari Sunnari
KRISTILLISET VIITTAUKSET
Väärän kuninkaan päivän asetelmasta on löydettävissä runsaasti kristillisiä teemoja, ja teksti sisältääkin huomattavan paljon uskonnollisesta yhteydestä tuttua sanastoa. Piru, pirulainen, paholainen, Lusifeerus, Jumala, armollinen, armahtaminen, armon herra, kristitty, mm. nimet Kristo, Cristoffersen, Paavali ja Martta, lähimmäisenrakkaus, taivas, paratiisi, helvetti, kiroaminen, varjeleminen jne. Tämä on järkeenkäypää huomioon ottaen sen, miten uskonnon avulla hahmotetaan yhteiskuntaa ja luodaan käsitystä maailmanjärjestyksestä.
Jumala antoi (uhrasi) poikansa Jeesuksen, “ettei kukaan, joka häneen uskoo, hukkuisi”. Kansankomediassa Jeppe valitaan (uhrataan) vääräksi kuninkaaksi Paronin ja hänen hovinsa huviksi. Jeesus ja Jeppe ovat hallitsijoita ilman auktorisoitua valtaa, mistä seuraa rangaistus. Jeesus sovittaa ihmisten synnit kuolemassa; Jeppe saa kuolemantuomion, koska on tehnyt syntiä käyttämällä valtaa, joka ei hänelle todellisuudessa kuulu.
Jeppe lankeaa seitsemään kuolemansyntiin. Hän on laiska. Valtaan päästyään hänestä tulee ahne vallalle. Hän kadehtii muita, langettaa vihansa vallassa kuolemantuomioita, himoitsee voudin vaimoa, mässäilee juomalla. Myöhemmin Jaakko Suutari ihmettelee, miksi Jeppe on muuttunut niin ylimieliseksi (ylpeys). Ja koska synnin palkka on kuolema, Jepelle langetetaan kuolemanrangaistus. Jeesus ristiinnaulitaan omasta vallankumouksellisuudestaan.
”—-oikeusistuin, joka voi tuomita sinut kuolemaan voi myös tuomita sinut elämään. Ymmärrätkö?”
Jeesus nousee kolmantena päivänä kuolleista. Jeppe väittää oikeudessa, ettei ole kolmeen päivään poistunut kotoaan. Jeppe kuitenkin hirtetään, mutta herää henkiin (tai luulee heräävänsä, koska oikeasti häntä ei hirtetty).
Tuomari mukaan sen joka ottaa, on myös mahdollista antaa, mikä muistuttaa Raamatusta Jobin lausetta ”herra antoi, herra otti”. Hän huomauttaa myös, että Jeppe ei olisi tähän pystynyt, koska ei ole oikea tuomari (kaikkivaltias).
kuva: Kari Sunnari
VASTAAVUUKSIA:
* Jepen koti, jossa talli ja eläimiä = talli, johon Jeesus syntyi
* Jeppe määrittelee itsensä: “olen läpikotaisen hyvä ja kunnollinen kristitty”
* Jaakko Suutari edustaa kiusaajaa eli paholaista. “Jumala auttakoon minua, mies-poloista!”, pyytää Jeppe viinan houkutellessa.
* herätessään Paronina, Jeppe kuvittelee kuolleensa ja päässeensä paratiisiin
* torvea soittavat palvelijat = pasuunaa soittavat enkelit
* ateria ja hoviväen kanssa yhdessä vietetty aika = viimeinen ehtoollinen
* viimeisellä ehtoollisella löytyy myös viittaus Juudakseen
* Jeppeä puolustava juristi = Pontius Pilatus, joka ei löydä syytä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseelle
* Jepen tuomitsemista vaativa juristi = ristiinnaulitsemista vaativa kansa
* Jeesukselle päähän asetettiin orjantappurakruunu, ja häntä pilkattiin juutalaisten kuninkaaksi (19:7 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi.")
* Jepellä on “aisankannattajan hattu” ja hänet tuomitaan, koska hän on tekeytynyt hallitsijaksi
* juristit tuovat myös mieleeni Jeesuksen vierellä ristiinnaulitut katuvan ja katumattoman ryövärin. Jeesus lupaa häntä puolustaneelle ryövärille "jakaa hänen kanssaan paratiisin autuuden". Jeppe toteaa häntä puolustusasianajajalleen: "Jumala sinun kieltäsi siunatkoon. Minulla on palanen purutupakkaa täällä housun taskussa, jos vain saan tarjota."
* viinaryyppy ennen hirttämistä muistuttaa kuolevalle annettavasta viimeisestä voitelusta
* "Entinen lukkari Kristo. Se se oli toisenlainen mies. Se kun vetäsi virren, niin se vei voiton kahdeltatoista lukkarilta, sellainen ääni sillä oli.” = Kristus ja 12 opetuslasta
* (Måns Cristoffersen) “sanoo minulle aina --- ”Senkin ihramahainen Jeppe -paskiainen. Antaisit eukollesi kunnon selkäsaunan, niin kyllä se siitä hyväksi muuttuisi.” = Kristus ja Raamatun näkemys avioliiton hierarkiasta.
Eläimiin liittyvä symboliikka
Näytelmässä mainitaan useita eläimiä, joille löytyy merkitys kristillisesestä symboliikasta.
”Hyvästi härkäni, lampaani, sikani, ja kiitos seurastanne ja jokaisesta päivästä, jona olen teidät saanut tuntea.”
Jeesuksen syntymää esittävissä kuvissa aasin kanssa tallissa oleva HÄRKÄ kuvaa juutalaisia ja aasi pakanoita, UHRILAMMAS on vertauskuva marttyriudelle ja SIKA ahneudelle, juopottelulle ja tietämättömyydelle.
Lantakasaan sammuva ja sieltä heräävä Jeppe itse vertautuu näytelmässä sikaan. Hän sanoo, ettei voi mennä kaupunkiin ilman housuja, niinkuin joku porsas. “Nyt Jeppe sinä olet humalassa, kuin sika.” ”Sellaiset siat, kuin sinä eivät pääse paratiisiin.” ”Voi minua ihmispoloista, jolle on annettu tuollainen porsas mieheksi.”
“Hyvästi Måns, mun musta kissani!” -> “Marian ilmestystä kuvaavissa maalauksissa paholainen saattaa paeta huoneesta KISSAn hahmossa.”
“Yksikään sielu ei voi minua saada siitä kiinni että olen metsästänyt jäniksiä Paronin mailla!” -> “Valkoinen JÄNIS Neitsyt Marian jalkojen juuressa kuvaa voittoa lihallisuudesta ja himojen vallasta./ Viiniköynnöksiä nakertava jänis merkinnee paratiisiin pääseitä sieluja, jotka saavat siellä ikuisesti nauttia elämän puun hedelmistä.”
“--- kuolema se ottaa koville. Sitä on niin herran hurskas KARITSA kun pitää marssia päin vihollista." -> “Karitsa Kristuksen uhrikuoleman symboli.”
Kaiken tämän jälkeen Jeppe Niilonpoika voisi vertautua nätitisti vaikka Jeesukseen, joka on Jumalan poika.
Jeppe Niilonpoika -> Jesse Niilonpoika -> Jesse ihmisen poika -> Jeesus Ihmisen Poika -> Jeesus Jumalan poika
Silloin Paroni edustaisi auktorisoitua maallista valtaa ja Jepen isä Niilo Jumalaa.
MUTTA... koska itse en usko yhdenkään ihmisen heränneen kuolleista, luulen että Jeesuksesta tuli kuolematon marttyyriuden kautta ja että ylösnousemus on vertauskuva. Marttyyrius syntyy uskonnollisen, aatteellisen tai poliittisen kuoleman kautta. Sitä Jeppe ei edusta. Jeppe ei kuole, eikä hänestä näin ollen voi tulla kuolematontakaan. Jeppe pysyy hovinarrina.
Seuraavaksi pyrin vastaamaan itselleni esittämääni kysymykseen:
MIKSI JEPPE OLI OMANA AIKANAAN SUOSITTU KANSANKOMEDIA?
Kirjailija ja aikalaiset ovat todennäköisesti tunteneet Raamattunsa ja ymmärtäneet näytelmässä käytetyn kristillisen kuvasymboliikan (ehkä paremmin kuin me). Hauskuus on saattanut syntyä näiden viittausten ymmärtämisestä. Näytelmä on ollut eräänlainen klovniversio sen alkuperäisestä lähteestä. Tällöin Jeppe Niilonpojan esittäminen on itsessään ollut eräänlainen väärän kuninkaan päivän ilmentymä, jonka jälkeen on taas palattu normaaliin hengelliseen asiantilaan. Siksi Jeppe Niilonpoika on komedia.
Kuiskaajana tämä on jo kolmas eteeni tuleva näytelmä, joka viittaa samaan pohjatarinaan, mikä kertoo sen arkkityyppisestä voimasta ja käyttökelpoisuudesta.
JEPEN OMNIPOTENSSI HARHA
“Jeppe Niilonpoika on koko kihlakunnan suurimpia unikekoja.”
Jeppe Niilonpojasta löytyvät elementit humala, sammuminen ja uni muistuttavat minua Tämä on ryöstö! näytelmästä tekemästäni psykoanalyyttisesta tulkinnasta, jossa tuon kaltaiset ilmiöt kuvaavat psyykeen tiedostamattomatonta puolta.
”Unilääke viinassa vaikuttaa oivallisesti.”
Omnipotenssi puolustusmekanismina
Koska Jepen aika Paronina alkaa ja päättyy sammumiseen, niin tästä tulkinnallisesta kehyksestä käsin Jepen hallitsijakausi tapahtuu tiedostamattomassa. Sotakokemukset ilmentävät psyykettä kuormittanutta tapahtumaa tai ristiriitaa. Jepen mieli puolustautuu traumoilta kaikkivoipaisuus- ja hallitsijafantasioilla.
Sairaudenkuvat
“Näenkö unta vai olenko hereillä? --- olen hyvinkin hereillä --- Mutta miten voin olla hereillä, kun oikein asiaa mietin? Koska olenhan Jeppe Niilonpoika, köyhä talonpoika, kurja, toisen orja, hulttio, lurjus, tomppeli, maan mato, nälkäinen rotta, lukkarin napalanko.” Herätessään Paronina Jeppe uskoo näkevänsä unta. Palvelijat arvioivat Jepen olevan unessa, hourailevan, että painajainen on huumannut Jepen aivot tai että tauti saa tämän unohtamaan kaiken. Tohtorit luettelevat lukuisia päähän liittyviä sairastapauksia (eräs mies luuli, että hänellä on suuri pää, toinen epäili hukanneensa sen, kolmas uskoi päänsä olevan täynnä kärpäsiä, neljäs että se oli kaksinkertaistunut yön aikana jne.) ja todistelevat, että kuvitelmat ovat tavallisia ja hoidettavissa. Jeppe voi rauhassa jatkaa omnipotentteja kuvitelmiaan.
Kuolemanvietti
Pian Jeppeä alkavat kuitenkin kiusaamaan harhat, luulot ja pelot, joita usko omasta kaikkivoipaisuudesta ei lopulta pysty torjumaan. Hän pyrkii eliminoimaan häiritsevät ajatukset jakamalla alamaisilleen kuolemantuomiota. Kuolemanvietti ilmeneekin häiritsevän impulssin tuohamispyrkimyksen lisäksi sotamuistoina ja väkivaltana.
Kun suuruudenhulluus on saavuttanut lakipisteensä, omnipotenssille asetetaan raja. Narsistinen kuvitelma on ohi.
“Kummallista kuinka viisas ihminen saattaa sortua tällaiseen hulluuteen?”
VIINAN STIGMA SUOMALAISESSA KULTTUURISSA
“En halua enää ajatella näitä hulluuksia vaan juoda itseni kunnon känniin.”
Suomessa on siinä määrin latautunut suhde alkoholiin, ettei sitä tästä omasta kulttuuristamme käsin helpolla ohiteta. Jos alkoholin ja humalan vertauskuvallinen taso sivuutetaan, ei väärän kuninkaan päivä raamita tarinaa enää yhtä leimallisesti, ja Jepen henkilö ja elämä pääsee psykologiseen tarkasteluun.
Jeppe - vanha veteraani - pakenee sotamuistojaan. Sodassa ihmiset ovat pakotettuja olosuhteisiin, joita eivät itse ole valinneet, eivätkä voi hallita sekä moraalinsa ja tahtonsa vastaisiin tekoihin. Ihmisellä on varsin vähän sanottavaa vallanpitäjien suuriin peleihin. Ehkä se on yksi syy siihen, että sodasta selvinnyt hukuttaa tuskansa pullonpohjalle.
Suomalaisia(kin) teema luonnollisesti puhuttelee. Menneisyys suurempien valtojen alaisuudessa ja itsenäisenä kansana käydyt sodat eivät vielä ole ehtineet vanhentua montaakaan sukupolvea. Väärän kuninkaan teeman voi löytää myös viimeisimmäistä Suomen käymästä sodasta, jossa idea Suur-Suomesta nosti päätään. Pieni kansa eteni voimansa tunnossa jättiläisnaapurin alueelle. Pian Venäjä kuitenkin otti uhittelijalta luulot pois. Sodan päätyttyä nöyrryttiin hyvittelemään voittanutta osapuolta ns. suomettumiseen asti. Olemme edelleen ja tulevaisuudessakin suurvallan kyljessä sijaitseva pieni kansa.
Viinasta tuli tuttu lääke monelle veteraanijepelle. Orjuuttavat muistot oli helpompi kestää pikku pieruissa. Fantasia Karjalan - ja päätäntävallan - takaisin saamisesta elää useissa vielä sukupolvienkin jälkeen. Vaatimalla rajoja kiinni, hallitsemalla ja rajoittamalla itseä heikompia, tavoitellaan tunnetta kontrollista, vallasta ja turvallisuudesta. Toisaalta kokemus oman vaikutusvallan puuttumisesta saa ison osan äänestäjiä passivoitumaan, nukahtamaan, sammumaan.
Juominen on Jepen keino kapinoida dominoivaa ja uskotonta vaimoa sekä yhteiskunnan velvollisuuksia vastaan. Jurri etäännyttää kätevästi todellisen kontaktin ulottumattomiin, ja antaa tekosyyn vastuun välttämiselle. Kun tämä kaikki on tapahtunut, voi lopulta tulla hylätyksi ja unohdetuksi, jätetyksi rauhaan.
Sotakokemukset, yhteiskunnallisten velvoitteiden hoitaminen traumatisoitumisesta huolimatta, parisuhdeväkivallan kohteena oleminen ja miehisyyden kriisi vaimon pettäessä lukeneemman kaverin kanssa. Ehkäpä oikea kysymys olisikin: “Miksi Jeppe ei joisi”. Kun ihmisellä ei ole valtaa, eikä halua tai kykyä kantaa vastuuta, hän päätyy pämppäämään viinaa. Humala vapauttaa vastuuttomuuteen. Ja onko mikään ihme, jos Jeppe fantasioi siitä, miten vallan saatuaan läheiset vihdoin ymmärtäisivät hänen arvonsa, hän voisi teloituttaa yhden vihamiehensä, panna toisen vaimoa ja lopulta vetää perseet olalle.