8 klasaria - musiikkia korville (4.8.2019)
Tässä ohjelmasarja, joka on saanut ihokarvat pystyyn ja palan nousemaan kurkkuun silkasta innostuksesta ja liikutuksesta useaan kertaan pelkästään tänään! 20 minuutin jaksoja tiivistettyä tietoa, iloa, oivalluksia, hienoa musiikkia ja ihanan intohimoista analyysiä.
Tänään olen kuunnellut jo 4 jaksoa, ja tässä vaiheessa suosittelen niistä jokaista. Mutta Vivaldin Neljä vuodenaikaa -osio oli aivan uskomattoman viehättävä ja Ravelin Bolero nostatti ihan hymyilevää iloa ja riemua.
Suosittelen tutustumaan!
Musikaalibongailua elokuvasta La La Land
(13.5.2019)
Kun olin pieni, elettiin VHS-aikaa. Meillä oli kotona nauhoitettuna kaksi dokumenttia Hollywood-musikaalien kulta-ajasta. Katsoin ohjelmia yhä uudelleen ja uudelleen, sillä ihailin niissä esiintyvien tähtien tanssi- ja laulutaitoa ja rakastin musikaalien glamouria ja tyyliä - sekä tietysti Gene Kellyä, joka olikin elämäni ensimmäinen “unelmien mies”.
Vähän aikaa sitten vuokrasin Elisa Viihteestä musikaalielokuva LA LA LANDin, ja innostuin bongailemaan yhtymäkohtia tunnettuihin musikaaleihin. Kolme teosta, joihin elokuva mielestäni vahvimmin viittaa ovat AMERIKKALAINEN PARIISISSA, LAULAVAT SADEPISARAT ja WEST SIDE STORY. Lainauksia epäilemättä löytyy useampaankin leffaan, mutta uskon näiden kolmen olevan ns. päälähteet. Siteeraukset ovat musiikillisia, juonellisia, lavastuksellisia, puvustuksellisia ja liikkeellisiä.
Vaikka La La Land ei sisällöllisesti minua erityisemmin vakuuta, eikä päähenkilöiden tanssitaito yllä menneiden vuosikymmenten starojen tasolle, en voi olla ihailematta sitä eleganssia, jolla se liittyy genrensä klassikoihin häpeämättömästi, tyylillä ja itsenäisyytensä säilyttäen. La La Landista voi epäilemättä nauttia, vaikka sen esikuvat olisivat katsojalleen tuntemattomiakin. Asiaa tuntevalle bongailu taas tuottaa oman tyydytyksensä ja virittää muistelemaan alkuperäisteoksia.
Pääset alkuperäisteosten linkkeihin NÄISTÄ kohdista.
ALKUKOHTAUS
Elokuvan aloitusnumerossa on musiikillisia ja liikkeellisiä lainauksia WEST SIDE STORYyn ja tanssiminen autojen päällä tuo mieleeni myös GREASE-musikaalin. Vapautuneet ihmisjoukot, jotka laulavat aurinkoisessa säässä It's Another Day of Sun, muistuttavat minua HAIRin kuuluisan numeron Let the Sun Shine lopusta.
PUVUSTUS
La La Landissa Mia lähtee ystäviensä kanssa juhliin eri värisissä mekoissaan (sininen, punainen, vihreä ja keltainen), jotka tuovat mieleen Amerikkalainen Pariisissa elokuvan lopun suuren musikaalinumeron miehet, joilla on yhtä lailla eri väriset puvut yllään. Laulavat sadepisarat elokuvajulisteessa puolestaan nähdään sininen, punainen ja vihreä sateenvarjo ja kolme päähenkilöä keltaisissa sadetakeissa. Myös Mia ja Lisa nähdään keltaisissa mekoissa, ja jos oikein kaivaa, niin itse asiassa myös West Side Storyn Marialla on keltaoranssi mekko numerossa I Feel Pretty.
La La Landin päähenkilö Mia työskentelee kahvilassa Hollywoodinstudioiden alueella, ja elokuvan ensimmäisen kohtauksen laulussa mainitaan siirtymisestä Technicolor maailmaan. Laulavat sadepisarat puolestaan sijoittuu aikaan, jolloin elokuva-ala oli siirtymässä mykkäelokuvista äänielokuviin ja studiot toimivat tämänkin tarinan tapahtumapaikkoina. Tanssikohtaus observatoriolla vertautuu tanssikohtaukseen elokuvastudiolla. Molemmissa luodaan tekniikalla illuusio taivaasta, jossa rakastuvat tanssivat. La La Landissa kohtauksen taivaalla näkyy lopussa vaaleanpunainen valojuova, joka on samaa säyvä kuin sisarkohtauksen täysin vaaleanpunainen taivas.
Loppukollaasissa hetki, jossa tanssitaan piirretyissä lavasteissa, punainen osittain piirretty baarimiljöö, silhuetin käyttö, suihkulähde, Seinen ranta ja kukkakoju kukkateline siteeraavat kaikki elokuvan Amerikkalainen Pariisissa lavastusta ja erityisesti sen loppunumeroon. Ihmisjoukoissa vilahtavat merimiehet muistuttavat mieleen Gene Kelly musikaalielokuvan Laulaen maihin ja ohi vilahtaa Laulavista sadepisaroista tuttu ohjaajahahmo jne.
Molemmat naispäähenkilöt työskentelevät tarjoilijoina ja molemmilla on miesystävä. Lise (Amerikkalainen Pariisissa) on päivätyönsä lisäksi tanssija ja Mia (La La Land) näyttelijä. Miespäähenkilöistä Jerry (Amerikkalainen Pariisissa) on heikosti toimeentuleva maalari ja Sebastian (La La Land) heikosti toimeentuleva muusikko. (Amerikkalainen Pariisissa elokuvassa päähenkilöllä on ystävä Adam, joka on pianisti. Sebastianin pianonsoitto kotonaan vertautuu Adamin pianonsoittoon.) Jerry ottaa vastaan taidemesenaatin tuen, mutta valinta maksaa hänelle suhteen Liseen. Sebastian ottaa vastaan työn menestyvässä bändissä, ja myös tässä tapauksessa hintana on suhteen päättyminen Mian kanssa.
Amerikkalainen Pariisissa elokuvassa Liseä kuvaillaan siten, että katsoja näkee hänet vaihtuvissa vaatteissa ja tilanteissa, jotka nostavat hänestä esille erilaisia piirteitä. La La Landissa kokonaisuus vastaa koekuvauksia, joissa Mia esittää vaihtuvia rooleja, eri värisissä vaatteissa ja taustoissa. Mian teatteriesityksen taustafondin ikkuna näkyy myös Lisan tanssin taustalla. Koe-esiintymisessä, joka johtaa Mian läpimurtoon näyttelijänä, hän laulaa pelkistetysti ja kauniisti laulun, mikä vertautuu mielessäni Kathyn yksinkertaisen kauniiseen lauluun Would you?
La La Landin naispäähenkilö on nimeltään Mia, joka on lyhennetty versio West Side Storyn Mariasta. Elokuvan alkupuolella on pitkä West Side Story sitaatti. Se lähtee liikkeelle Mian kimppakämpästä, joka tuo mieleen Westiksen lattarikorttelin tunnelman. Kämppikset ovat lähdössä juhliin ja houkuttelevat mukaan Miaa, joka koittaa kieltäytyä vedoten töihinsä. Kohtauksesta löytyy viittauksia numeroihin I Feel Pretty, Tonight ja America. Sekä Mia että Maria hassuttelevat pukeutumalla verhoon, Mian kämppis laittaa huivin päähän kuin Anita lähtiessään viemään viestiä Tonylle, mietitään mikä mekko laitetaan päälle, ja helmoja heilutellaan kuin America-numerossa. Molemmissa elokuvissa pohditaan, kuinka juhlissa saattaa juuri tänään kohdata jonkun tärkeän. Maybe tonight… La La Landissa "se tärkeä” tarkoittaa elokuva-alan vaikutusvaltaista henkilöä ja mahdollisuuteen “tulla löydetyksi”. Mikä olisikaan sen amerikkalaisempaa. I want to be in America… Westiksessä pohditaan, voisiko rakkaus löytyä tänään. Something’s coming…
Itse juhlat vertautuvat Westiksen tanssiaiskohtaukseen sekä America musikaalinumeroon. Juhlahumun keskellä on hyödynnetty Mian sisäisen maailman kuvaamiseen Westiksestä tuttua tehokeinoa, jossa valaistus on punertava ja ympärillä juhlivat ihmiset tanssivat hidastetusti. Westiksessä kamera seurasi Marian ja Tonyn kohtaamista.
Kohtaus, jossa Mia ja Sebastian ovat lähteneet illalla juhlista samaan aikaan ja päätyvät tanssimaan kahdestaan illan hämärtyessä on toisinto tanssinumerosta Dancing in the Dark elokuvassa ISKELMÄKARUSELLI. Alkuperäisessä kohtauksessa tanssivat Fred Astaire ja Cyd Charisse. Penkki, valopylväs, illan hämy ja tanssi. Iskelmäkarusellin hevosvankkurit ovat vaihtuneet La La Landissa autoon. Ah, mitä romantiikkaa, tyyliä, tunnelmaa. Tämän kohtauksen katsoin pienenä tyttönä kerta toisensa jälkeen. ❤
Telakan LUUKKU (24.4.2019)
On pakko lähteä liikkeelle. Mutta vesi nousee, vene vuotaa ja väistämätön lähenee. Ainoa asia mitä meillä on, on toisemme.
Luukku on käsikirjoituksen, lavastuksen, puvustuksen, äänimaailman, valojen ja näyttelijäntyön nautinnollinen, hauska, esteettinen ja riemastuttava kokonainen maailma.
(Luukun) ihmiset ovat absurdeja, rakastettavia pöhköjä, jotka tarvitsevat toisiaan, riitaantuvat, sopivat, tekevät suunnitelmia ja luovat strategioita. He ovat inhimillisiä ja kaipaavat hetken myös läheisyyttä, hellyyttä, toisen ihoa.
Jokaisella on oma paikkansa (Luukussa), mutta kukaan ei omista mitään. Velkaa sen sijaan on, vaikka muille jakaa. Ylivelkaantunut koittaa selviytä hyötymällä siitä, jolla ei ole mitään, eikä voittajia ole. Ihminen on maailmalle velkaa kaiken, maailma ei ihmiselle mitään. Se mitä ihmiskunta jää maailmalle velkaa, ei koskaan pystytä maksamaan.
Mitä sitten voi tehdä, kun ei omasta munuaisestakaan luopuminen enää auta, kun mihinkään ei voi vaikuttaa, kaikki on turhaa, ja kun on ihan sama vaikka aikansa kuluksi koittaisi synnyttää sähköä ilmapalloa hiuksiinsa hieromalla?
Kun kaikki on yhtä älytöntä ja hyödytöntä, on tärkeää syödä yhteisen pöydän ääressä. Kun ei ole enää mitään hävittävää, niin Mulkustakin tulee ystävä. Ehkä hyödyllistä on järjestää vaikka kokous, joissa edes näennäisesti solmitaan rauha tai sovitaan yhteisestä rintamasta, jossa kaikki ovat tasavertaisia.
Meillä on vain toisemme, ystävyys ja inhimillisyys - niin kauan kun ihmisiä on.
Elämä, kuolema ja luukku on absurdi. Tyhjyyttään humisevassa maailmassa, ovat tähdet kuitenkin ikuisia ja kauniita. Ihminen jää planeettojen lailla kiertämään kehää tyhjyydessä, jossa ei ole Jumalaa, eikä helvettiä - vain ikuisuus.
Luukussa tämän asian kanssa on kuitenkin tehty jonkinlainen sovinto ja rauha. Kaiken tuhon keskellä kaukaa nähtynä rauhallinen ja uskomattoman kaunis maapallomme jää kellumaan tyhjyyteen odottaen maljan lopullista ylivuotamista.
Katsojalle jää kaikesta huolimatta kevyt kiitollisuus yhteisesti jaetusta hetkestä.
Sesonkisuositus - Matteus Passio pähkinänkuoressa (21.4.2019)
Pääsiäisen sesonkisuositukset jatkuvat kiinnostavalla musiikkidramaturgiaa avaavalla Klassikkoparatiisin jaksolla:
Matteus Passio pähkinänkuoressa
Edelleen - hyvää pääsiäistä kaikille 🙂!
Pääsiäisaiheinen suositus Radio Suomesta (20.4.2019)
Kuuntele tai lue, miksi ohjelmassa väitetään, että:
"Jos meillä ei olisi kristillistä pääsiäistä, pitäisi jonkun keksiä meille vastaava juhla juuri tähän aikaan vuodesta"
Vahva 6 minuutin suositus:
Suomalainen luterilainen juhlii pääsiäistä kuin ison kartanon piika
